24/7 Spyz - Don't Break My Heart

Ei ole ihme jos tämä meni aikanaan ohi. Luulen, että 247 spyz ei koskaan oikein päässyt soittolistoille, ainakaan meillä Suomessa. Bändi julkaisi muutaman levyn, ja sai jenkeissä soittoaikaa Living Colorin vanavedessä.

Mutta vähästä huomiosta huolimatta ei bändiä voi syyttää huonosta musiikista. Gumbo MIlleniumilla oli paljon hyvää musiikkia, yhtenä esimerkkinä voi mainita tämän Don't break my hear -biisin joka vetoaa selvästi enemmän massamarkkinoihin. Parempaakin levyltä tosin löytyy.

Arvio: hyvää kamaa (8+ / 10).

Green Jelly - Three Little Pigs

Kun tässä nyt kerta päästiin ysärifiilistelyihin, niin pistetään vielä hieman huumoripohjalta: Three Little Pigs a la Green Jelly.

Enpä tiedä saiko bändi mitään muuta aikaiseksi, mutta tämä biisi nousi listoille ja herätti ihastusta ja vihastusta aikanaan.

Video oli mainio, ja muistaakseni animaatiopohjaisten musiikkivideoiden pioneerejä. Tämän ja Tool:in videoiden jälkeen alkoi animaatioita virrata musiikkivideoihin kyllästymiseen saakka.

Mutta annetaan kiitos suuntauksen pioneereille - heitä tuskin voi syyttää siitä, että jäljittelijät pilasivat koko genren.

Arvio: Biisi on about turha, video ok. (8/10)

Pop Will Eat Itself - Ich Bin Ein Ausländer

Jotenkin tämä biisi kuuluu tuon We Care A Lot:in kanssa samaan kategoriaan. Ei luokitteluun mitään sen kummoisempaa syytä ole, kuin ehkä fiilis - ja PWEI:n imago.

No, ei nämä ehkä musiikillisestikään niin mahdottoman kaukana toisistaan ole. Tosin PWEI:lle pitää antaa krediitit siitä, että biisissä on parempi melodia ja laulajalla parempi ääni. Mutta, Faith No More:ssa oli ehkä kuitenkin asenne enemmän kohdallaan.

Ich Bin Ein Ausländer on kuitenkin yhden ajan edustaja - eikä niin huonon ajan. Biisi toimii, ja bändi sai muutakin ihan ok musiikkia aikaiseksi.

Aamukommentti: hyvä kiva. (9- / 10).

Faith No More - We Care A Lot

Kyllä Faith No More oli onnistunut vääntämään jotain ikivihreää jo ennen Mike Pattonin liittymistä bändiin. Introduce Yourself -plätällä oli muutama mainio biisi, joista tunnetuin on varmasti tämä We care a lot. Helposti on huomattavissa, että video on tehty pienellä rahalla, ja bändi selvästikin etsi vielä identiteettiään. Ja kuinka kävikään, oikea identiteetti löytyi vasta kun kehään saatiin Mike Pattonin ääni, persoona ja karisma.

We care a lot - biisiä ei kuitenkaan ole syytä unohtaa, eikä sitä kannata vähätellä. Tämä on kertakaikkiaan yksi aikansa ilmiöistä. En usko, että tällä linjalla Faith No More:sta olisi tullut sitä suuruutta mikä siitä tuli. Mutta Introduce yourself on olennainen osa bändin kehitystä.

Arvio: hevetin hyvä (9- / 10)

Moist - Push

No pistetään lisää kanadalaista rockia. Valitettavasti kanadalaiset bändit eivät ole juurikaan musiikin saralla saaneet jalansijaa. Tunnetuimpia rock -genren edustjia lienevät Progen legenda Rush ja populaarimusiikin puolelle seonnut Brian Adams.

Mutta rock saralla Moist on loistava ja persoonallinen osoitus siitä, että Kanadastakin irtoaa hyvää musiikkia. Voi vain valitella sitä, kuinka suosio jäi rajalliseksi ja paikalliseksi. Tätä olisi kelvannut kuunnella kyllä täällä Euroopassakin.

Arvio: Parasta Moistia. Parasta Kanadasta. (10 / 10).

Harmittaa vain soundin heikko laatu...

Moist - Breathe

Suomessa rajallista (lue: lähes olematonta) mainetta niittänyt kanadalaisbändi on jatkanut musiikin tekemistä jo vuosia. Bändi julkaisi muutaman mitä mainioimman levyn, jotka saivat jonkinverran soittoaikaa mm. MTV:llä. Bändillä on aina ollut persoonallinen tapa tehdä lähes main-stream rockia. Laulajan David Usherin ääni on mitä mielyttävin kuunnella, ja bändin musiikista huokuu jännittävä tunnelma.

Breathe on lohkaisu bändin Mercedes Five and Dime -levyltä. Tämän biisin kuultuani innostuin ostamaan myös tuon Mercedes Five -albumin. Koko levy ei ehkä ihan yllä Breathe kappaleen viitoittamalle tasolle, mutta on kuitenkin ostamisen arvoinen ja hyvää kuunnteltavaa. Breathe on kuitenkin omaa luokkaansa. Biisin tunnelma ja onnistunut video saavat lähes haukkomaan henkeä. Tai ainakin haluamaan kuulla biisin uudestaan.

Arvio: Yksi Moistin parhaista (10- / 10).

Cake - I will survive

Pitkä tovi ehtinyt vierähtää edellisestä videopostauksesta... on ollut vähän kiirus.

Mutta nyt kun taas ollaan linjoilla, on hyvä laittaa jotain mieltävirkistävää. En yleensäottaen ole kovin suuri cover versioiden ihailija. Yleensä jäljitelmä joko noudattelee alkuperäistä liian uskollisesti, eikä kuitenkaan pärjää esikuvalleen, tai sitten yritetään jotain niin erilaista, että alkuperäistä biisiä ei enää edes tunnista. Molemmat tavat tehdä cover biisejä on tuhoontuomittuja.

Mutta on niitä onnistuneitakin sattunut matkan varrelle. Yksi esimerkki mitä parhaimmasta napakympistä on Cake:n I will survive. Biisistä tunnistaa vielä hyvin alkuperäisen kappaleen, mutta siitä huolimatta Cake on onnistunut tuomaan oman jännittävän, hieman flekamaattisen ja masentuneen soundin versioonsa. Biisin, laulun, melodian ja fiiliksen lisäksi on video minimalismissaan mitä mainiointa viihdettä ja/tai taidetta.

Arvio: Jos cover biisi kerran pitää tehdä, niin miksei tekisi sitä tyylillä, kuten Cake. (9+ / 10)