Provinssi rock (oliskohan ollut) vuonna 1988 jäi puolituntemattoman los angelelais -bändin kitaristin Hillel Slovakin viimeiseksi keikaksi. Bändi oli saavuttanut kohtuullisen kulttimaineen, ja herättänyt pahennusta esiintymällä keikoilla mm. pelkissä tennissukissa. Niin, siis kolme sukkaa mieheen. Bändi soitti funk-rock-punk tyylistä musiikkia, jolle nyt ei ehkä sen tarkempaa kategoriaa ollut määritelty. Sittemmin orkesteri on saavuttanut hieman enemmänkin nimeä - kyse oli siis orkesterista nimeltä Red Hot Chili Peppers.
Hillel Slovakin kuolema oli liikaa bändin rumpalille Jackie Ironsille, joka pisti rumputikut naulaan ja jätti bändin. Sittemmin herra Irons on soittanut mm. Pear Jam nimisessä puolituntemattomassa bändissä. Anthony Kiedis ja Flea eivät kuitenkaan olleet valmiit pistämään pillejä vielä pussiin vaan etsivät bändiin vahvistusta. Haussa olivat siis rumpali ja kitaristi. Uutta levyä pitäisi päästä levyttämään... Niinpä auditoinneista bongattiin bändiä vieläkin koristavat Chad Smith (rummut) ja John Frusciante (kitara). Kun bändi oli taas täydessä vahvuudessa riennettiin studioon äänittämään yhtä modernin rock musiikin merkkipaalua Mother's Milk -plättää.
Albumi jäi aiheetta ehkä hieman tuntemattomaksi, ainakin jos vertaillaan Mother's Milkiä seuranneita Blood, Sugar, Sex, Magic tha Californication. Asioista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta itse olen sillä kannalla, että Mother's Milk oli orkesterin huippuhetki - ja vaikka suosio on vain kasvanut tästä eteenpäin, on materiaali heikentynyt. Moni on varmasti eri mieltä.
Mother's Milkin kenties paras biisi on funkkaava Taste the Pain. Tämä ei suinkaan ole levyn ainoa kohokohta, vaan yksi monista. Mutta jostain syystä tämä kappale on omassa rankkauksessa noussut muiden yläpuolelle.
Tässäpä siis vanhempaa RHCP:siä: Taste the Pain.
Politbyroon lausunto: oh mama (9+ / 10).
Hillel Slovakin kuolema oli liikaa bändin rumpalille Jackie Ironsille, joka pisti rumputikut naulaan ja jätti bändin. Sittemmin herra Irons on soittanut mm. Pear Jam nimisessä puolituntemattomassa bändissä. Anthony Kiedis ja Flea eivät kuitenkaan olleet valmiit pistämään pillejä vielä pussiin vaan etsivät bändiin vahvistusta. Haussa olivat siis rumpali ja kitaristi. Uutta levyä pitäisi päästä levyttämään... Niinpä auditoinneista bongattiin bändiä vieläkin koristavat Chad Smith (rummut) ja John Frusciante (kitara). Kun bändi oli taas täydessä vahvuudessa riennettiin studioon äänittämään yhtä modernin rock musiikin merkkipaalua Mother's Milk -plättää.
Albumi jäi aiheetta ehkä hieman tuntemattomaksi, ainakin jos vertaillaan Mother's Milkiä seuranneita Blood, Sugar, Sex, Magic tha Californication. Asioista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta itse olen sillä kannalla, että Mother's Milk oli orkesterin huippuhetki - ja vaikka suosio on vain kasvanut tästä eteenpäin, on materiaali heikentynyt. Moni on varmasti eri mieltä.
Mother's Milkin kenties paras biisi on funkkaava Taste the Pain. Tämä ei suinkaan ole levyn ainoa kohokohta, vaan yksi monista. Mutta jostain syystä tämä kappale on omassa rankkauksessa noussut muiden yläpuolelle.
Tässäpä siis vanhempaa RHCP:siä: Taste the Pain.
Politbyroon lausunto: oh mama (9+ / 10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti